KUNHAN EI VAAN TARVITSE ALKAA RAKENTAMAAN…

Alkuvuosi 2017. Mieheni oli juuri saanut tietää saaneensa uuden työpaikan. Työpaikan, joka vie häntä ammatillisesti eteenpäin. Lapsiperheellä, jossa on jo koululaisia, oli edessä iso päätös: lähteäkö vai jäädä? Vakiintunut elämä Oulun seudulla, muutamia vuosia aikaisemmin rakennettu omakotitalo, miehen vakituinen ja tuttu työ, omat ja lasten ystävät, koulu sekä minun työ vaihtuivat hypyyn tuntemattomaan. Oli aika kokeilla kantavatko siivet.

Alusta asti ole selvää, että enää ei rakenneta. Nyt etsitään valmis koti. Tuo valmis koti löytyikin heti, uusi kivitalo lähellä keskustaa ja työpaikkoja. Rakkautta ensisilmäyksellä: ei remonttia, sisään voi muuttaa samantien, tulevaisuudessa voi pintoja vähän rempata oman näköiseksi ja WC tarvitsee pöytätason. Tarjous välittäjälle, muutama vastatarjous ja tyrmistyttävä puhelinsoitto: joku muukin tarjosi talosta ja se on myyty pyyntihinnalla toiselle!

Mitä nyt?

Mieheni aneli minulta edelleen: kunhan ei vaan tarvitse alkaa rakentamaan!
Eräänä iltana, taisi olla lauantai ja viinilasi kädessä, löytyi etuovelta jotain. Jotain, josta en päässy irti enkä yli. Ehdotin varovasti miehelle: “miten olisi kuitenkin?” Jos käydään edes katsomassa?!

piha

Helmikuussa 2017 kävimme katsomassa. Eikä meistä kumpikaan osannut enää päästää irti….

ranta

Jokirantatontti, 2000 m2 ja 2 km:n päässä keskustasta sekä työpaikoista on jotain, mitä ei tule vastaan ihan joka vuosi. Niin tai, eihän se tontti ollut vaan talo. Vuonna 1950 rakennettu talo, joka oli lähes alkuperäisessä kunnossaan. Rapistunut ja meidän näkökulmasta täysin remontoimattomassa kunnossa. Kuntokartoitus oli tehty ja riskirakenteisiin kuului muun muassa katto. Kellarikerroksessa sain välittömästi hengitystieoireita, pinkopahvit olivat jonkin mustan töhnän peitossa ja yläkerran katoista löytyi vesiläikkiä.

talo

Päätimme kuitenkin ostaa talon. Huhtikuussa 2017 kauppakirjoihin kirjoitettiin “purkukuntoinen rakennus”. Oli aika aloittaa suunnittelu: millainen uudesta kodista halutaan sekä milloin, miten ja kuka vanhan talon purkaa.

Päätimme heti, että tällä kertaa talon suunnitteluun palkataan arkkitehti ja päädyimme suurempia kyselemättä ja kilpailuttamatta Antti Talvitiehen puhtaasti asuntomessutalojen perusteella. Arkkitehti vielä mietti vanhan talon kohtaloa ja mahdollisuutta remonttiin, mutta päätyi samaan kuin me: ei kannata. Uuden talon kohdalla päädyttiin yksikerroksiseen ratkaisuun, josta lähdettiin suunnittelemaan harrastusten ja lasten kannalta toimivaa kotia. Nimen omaan kotia, ei arkkitehdin taidonnäytettä. Kotia, jossa on tilaa elämälle ja ruoan laitolle.

eteläpohjanmaa

Koulujen päätyttyä kesäkuun 3. päivä 2017 vanhan kodin ovi painettiin kyynelten saattelemana kiinni viimeistä kertaa. Muuttokuorma lähti iltahämärässä ja saapui Etelä-Pohjanmaalle. Uusi elämä oli alkanut.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s